Jäähyväiset tarpeettomille tavaroille

Katri ja Kari Laakkonen muuttivat maaseudun rauhasta uuteen kaupunkikotiin ja luopuivat samalla suuresta tavaramäärästä. Vanhaan ei jäänyt kaipuuta.

Teksti Maria Rautio Kuvat Mikko Vähäniitty

Kuopion Pappilanmäki kylpee syysauringon pehmeässä valossa. Vanhat puuomakotitalot, rönsyilevät puutarhat ja perinneviljapellot luovat idylliset raamit uusien kotien kortteleille. Täällä elellään rauhallisissa tunnelmissa, vaikka kaupungin ydinkeskusta siintää vain lyhyen kävelymatkan päässä. Hieman kauempana horisontissa kohoaa Puijon torni. Katri ja Kari Laakkoselle nämä lehtevät maisemat ovat tuttuja jo lapsuudesta saakka. Pariskunnan uusi kotitalo, Kuopion Pappilankulma, sijaitsee nimensä mukaisesti seurakunnan mailla. Keittiön ikkunasta näkyy vanhan pappilan vehmas pihapiiri ja omenoista notkuvat puut. - Olen käynyt aikoinaan lukion ihan tässä lähellä ja Karikin on viettänyt näillä kulmilla ison osan elämästään. Oli luontevaa palata takaisin, Katri sanoo.

Aika kypsä uudelle elämänvaiheelle

Katrin ja Karin tie Pappilanmäelle kulki Hiltulanlahden kylästä, 15 kilometriä Kuopiosta. Maaseudun rauhassa tuli vietettyä elämästä 15 vuotta, niistä iso osa kahden pojan kanssa. Kiireiset vuodet täyttyivät töistä, veljesten mäkihyppyharrastuksesta kuskailuineen sekä omakotitalon puhdehommista. Kun pojat muuttivat kotoa, talo hiljeni, mutta elämään tuli uudenlaista säpinää. - Joudumme molemmat matkustamaan
työmme puolesta paljon. Jossain vaiheessa huomasimme, että talo on melkein aina tyhjillään. Lopulta totesin, että eihän tässä ole mitään järkeä, Katri kertoo. Kun perheen rakas labradorinnoutaja menehtyi, ajatus lähtemisestä vahvistui entisestään.

Äkkirakastuminen terassiin

Pappilanmäen uudet talot olivat kiinnostaneet Katria jo pitkään, mutta ensimmäinen vaihtoehto, jonka hän innostuneena esitteli miehelleen, ei vielä saanut vastakaikua. - Minulle oli erityisen tärkeää, että kodista ei tarvitse katsella ikkunanaapureita. Tässä kodissa huomiomme kiinnitti myös valtavan iso terassi, Kari sanoo. Laakkosten ylimmän kerroksen kolmion lasitettu ulkotila onkin hulppea. Ruskan värittämän puistomaisen lähiympäristön yli avautuu näkymät moneen suuntaan. Pariskunta on ihastellut maisemaa nyt puolisen vuotta.

Tavaroista eroon ammattijärjestäjän otteella

Katri ja Kari lähtivät elämänmuutokseen rohkealla asenteella: vanhasta roinasta eroon, vaikka vähän kirpaisikin. Urakkaa helpotti se, että varastojen, kodin nurkkien ja käyttöullakon putsaaminen aloitettiin hyvissä ajoin ennen kodin myyntiä. Osa omaisuudesta meni mökille, osa pojille ja loput kierrätyskeskukseen. Kaatopaikalle ajettiin useita peräkärryllisiä tavaraa. - Tajusin, että on ihan hullua säilyttää tavaroita vain säilyttämisen ilosta. Poikien vanhat pehmolelutkin olivat vettyneet vuosien varrella muovipusseissaan, Katri kertoo. Pariskunta ei kokenut suurta luopumisen tuskaa – joskin Kari olisi voinut pitää joitain kelvollisia käyttötavaroita. - Poikien  palkintopokaalien ja mitalien karsiminen tuntui meistä molemmista vaikealta. Tietysti pidimme ne tärkeimmät, ja pojat veivät mukanaan SM-mitalit. Ison osan laitoimme metallikeräykseen, mutta jälkeenpäin saimme kuulla, että ne olisi voinut lahjoittaa urheiluseuralle, Katri harmittelee.

Puhtaalta pohjalta

Kun muuttopäivä koitti, uudessa pienemmässä kodissa oli tilaa ruhtinaallisesti – jopa vaatehuoneen hyllyjä jäi tyhjäksi. Tosin nyt silmiin pistivät vanhat sohvat ja piironki, jotka eivät istuneetkaan upouuden asunnon vaaleisiin pintoihin. - Pian täältä kannettiinkin vanhaa ulos ja tuotiin uutta sisään, Kari naurahtaa. Katri painottaa, että muutto tavaroiden karsimisesta uuden kodin sisustamiseen on vienyt aikaa ja voimia, mutta se on ehdottomasti kannattanut. - Koin prosessin puhdistavana. Tuntui hyvältä aloittaa uusi elämänvaihe ilman tavarataakkaa. KonMari-filosofia sopii minulle: jos esine ei ole tarpeellinen tai anna omistajalleen iloa, siitä kannattaa luopua. Sukkalaatikoita en sentään vielä ole järjestänyt KonMarin oppien mukaisesti, Katri hymyilee.

Muutto tavaroiden karsimisesta uuden kodin sisustamiseen on vienyt aikaa ja voimia, mutta se on ehdottomasti kannattanut, Katri painottaa.

Minulle on erityisen tärkeää, että kodista ei tarvitse katsella ikkunanaapureita. Tässä kodissa huomiomme kiinnitti myös valtavan iso terassi, Kari sanoo.

"Poikien palkintopokaalien ja mitalien karsiminen tuntui meistä molemmista vaikealta. Tietysti pidimme ne tärkeimmät."